Ongelma on, että dynaaminen alue on subjektiivinen, koska dynaamisen alueen määritelmä (ainakin antureiden suhteen) on ero kirkkaimpien ja tummimpien yksityiskohtien välillä, jotka anturi voi tallentaa.
Kirkkain arvo anturi voi tallentaa helposti löydettävissä katsomalla, missä vaiheessa anturin valkosivustot kyllästyvät eivätkä siten voi tallentaa mitään ylimääräisiä tietoja. Dynaaminen alue laskee sitten lopulta siihen pisteeseen, missä kaikki havaittavat yksityiskohdat menetetään melulle.
Vertailukohde DXO-merkki määrittelee dynaamisen alueen erona valokuvasivustojen kylläisyyden ja pisteen välillä, jossa signaali-kohinasuhde osuu 1: 1, missä signaali ja kohina ovat samat. On kyseenalaista, näkyykö mitään todellisia yksityiskohtia, kun SNR on niin huono, mutta se on kätevä kuva ja helppo mitata. Voit lukea heidän määritelmistään ja testimenetelmistään täältä:
DPreview mittaa myös DR: n samalla tavalla etsimällä kyllästymispisteen ja tummentamalla kuvaa, kunnes kohina saavuttaa tietyn tason, vaikka koko sivulle on omistettu Kohteessa he eivät mainitse, mitä melulukua he pitävät dynaamisen alueen rajana!
Koska niiden DR-pisteet ovat alhaisemmat kuin DXO-merkki, oletan, että ne ovat hieman tiukkoja ja hyväksyvät matalamman signaalikohinakynnyksen. Mitä tulee 5–6 EV DR: ään, jotka on ilmoitettu 35 mm: n rungoille, tämä luku on todennäköisesti laadullinen arvio valokuvaajilta, joilla on konservatiivisempi näkemys siitä, mikä on hyväksyttävä yksityiskohdat. Marginaali varjo yksityiskohtia, jotka on havaittavissa tietokoneohjelman ei todennäköisesti luokitella "käyttökelpoinen" valokuvaajat. Monien antureiden vertailussa sinun on kuitenkin kvantitatiivisesti mitattava, millä valotason yksityiskohdilla menetetään, joten käytetään signaalin ja kohinan suhdetta.
Vaikka olemme dynaamisen alueen kohteena, on syytä huomauttaa, että anturin [mitattu] dynaaminen alue hyvässä valossa on suurempi kuin dynaaminen alue heikossa valossa. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä tosiasiasta, että varjoääni määrää DR: n, kun kohina lisää DR: ää.
Melulähteitä on kuitenkin useita, hyvässä valossa kohina varjoissa johtuu pääasiassa elektroniikasta, kun taas heikossa valossa melu syntyy lähinnä valon erillisestä luonteesta (ns. fotonimelu). Pienikokoisilla kompaktikameroilla, joissa on hyvä elektroniikka, on siten erittäin kunnioitettava dynaaminen alue hyvässä valossa. Vasta valotason laskiessa suurten anturien kyky siepata enemmän fotoneja antaa heille etua DR: n suhteen.